Inho: Hevonen luimii ja "nyrpistää nenäänsä". Suu ei varsinaisesti ole auki, mutta ylähuuli voi olla hiukan koholla.

Uhkaava: Korvat ovat luimussa, sieraimet ovat koholla ja hiukan taenpana. Hevonen pitää suutaan auki ja väläyttelee hampaita.

Pelokas: Korvat osoittavat yleensä taaksepäin, etenkin jos asia, jota hevonen pelkää, on hevosen takana. Silmät ovat suuret ja sieraimet laajentuneet. Joskus voi jopa erottaa silmän valkuaisen, kun hevonen pyörittelee silmiään nähdäkseen taakse.

Tyytyväinen: Kun hevonen on rento ja tyytyväinen, sen ylähuuli voi näyttää tavallista pidemmältä ja ulottua jopa alahuulen yli. Korvat roikkuvat rentoina sivuilla.

Valpas: Korvat ovat pystyssä ja osoittavat eteenpäin, sieraimet liikahtelevat hiukan ja ylähuuli voi värähdellä, kun hevonen haistelee mielenkiintoisia tuoksuja.

Väsynyt: Kun hevonen on puoliksi unessa, korvat lerppuvat rentoina sivuilla, pää on melko alhaalla, alahuuli roikkuu hiukan ja silmät ovat puoliksi ummessa. Kun hevonen nukkuu, silmät ovat kokonaan kiinni, pää roikkuu vielä alenpana ja ylähuuli on täysin rento.

Haukotus: Hevonen voi toisinaan haukotella, kun se on pitkästynyt tai väsyksissä tai toisaalta tyytyväinen ja rento. Se nostaa päätään, jännittää korvansa, sekä avaa suunsa ammolleen, kunnes huulet työntyvät taaksepäin ja hampaat näkyvät. Silmät ovat vain puoliksi auki.

Korvat kertovat: Hevosen korvat kertovat paljon sen mielentilasta. Ne ovat hyvin liikkuvaiset ja hevonen voi käännellä niitä - jopa niin, että ne osoittavat eri suuntiin. Kun hevonen luimistaa korvansa, se on yleensä tyytymätön tai vihainen. On helppo erottaa, onko eläin suutuksissa vai kuunteleeko se takanaan kuuluvaa ääntä.

Takajalat voivat viestiä voimaa, puolustusta tai aggressiivisuutta - hevonen käyttää niitä kuin härkä sarviaan. Kun hevonen nostaa kavionsa ilmaan, se saattaa kohta potkaista.