Rodun alkuperä

Suomen ainoa alkuperäisrotu on suomenhevonen, jonka sukujuuret johtavat pohjois-eurooppalaiseen maatiaishevoseen. Maamme historiassa suomenhevonen on ollut tärkeä apu niin pelto- kuin metsätöissä, ja 1950-luvulla Suomessa oli vielä puoli miljoonaa suomenhevosta. Koneitten tulon myötä hevonen menetti vähitellen paikkansa ihmisen työkaverina ja rodun määrä laski rajusti. Nykyään suomenhevosen määrä on kuitenkin taas kasvussa, sillä rodun suosio niin ravi- kuin ratsuhevosena on noussut. Suomenhevosten jalostus aloitettiin 1800-luvulla ja kantakirja perustettiin 1970. Nykyään suomenhevosesta on neljä tyyppiä; kevytmuotoinen mutta lihaksikas juoksija, jykevä työhevonen, ryhdikäs ratsu ja pienhevonen. Suomenhevonen ei ole kovin iso, mutta sillä on paljon voimia ja vetokykyä. Se on myös erittäin nopea ja ketterä.

Rakenne

Suora pää. Lyhyehkö kaula. Viisto lapa. Syvä rintakehä. Pitkä selkä. Jyrkkä lautanen. Vahva takaosa. Vankat jalat ja kaviot.

Tyypillisiä piirteitä

Tunnetusti pitkäikäinen. Usein rautias, jolla on vaalea harja ja häntä.

Käyttötarkoitus

Koulu-, este-, kenttä ja vaellusratsastus, valjakkoajo, ravihevonen.

Säkäkorkeus

150-160 cm, pienhevonen alle 148 cm.

Alkuperämaa

Suomi, eurooppa.

Luonne

Yhteistyöhaluinen, rauhallinen, tosissaan yrittävä, nöyrä, ihanteellinen perhehevonen.